Kiusaamistarinoita on monia, liian monia. Niitä on kirjoitettu niin kiusatun kuin kiusaajankin näkökulmasta. Googlettamalla yksinkertaisesti "kiusaaminen+blogi" lukijan eteen avautuu useita eri tarinoita kiusaamisesta ja sen kokemisesta sekä siitä, miten kiusaaminen on vaikuttanut erityisesti kiusattuun niin henkisesti, fyysisesti kuin sosiaalisestikin. Koska kuitenkin jonkun tarinan haluan teille tarjota, pääset lukemaan omaa tarinaani koulukiusattuna yläkoulussa tästä
Se, mitä kiusaamisen aiheuttaa kiusatun itsetunnolle ja -varmuudelle, voi tuntua itsestään selvältä usealle meistä. Kiusatun itsetunto murenee, itsevarmuus vähenee ja häpeä omasta itsestä kasvaa. Kiusattu voi alkaa turhankin kanssa sättimään itseään ja lopulta hän voi oikeasti uskoa sen, mitä kiusaajat rivien tai tekojensa välistä viestittävät - Sinä et ole mitään. Kukaan ei välitä sinusta. Kaikki vika on sinussa. Mene pois, älä palaa. Viime vuosina on puhuttu myös siitä, että kiusatun lisäksi kiusajaa tulee tukea. Kiusaaja on usein taipuvainen agressiivisuuteen, hänellä voi olla puutteita empatiakyvyissä, hän haluaa näkyä ja loistaa sekä johtaa ryhmää. Kiusaajalla on usein myös joko huonot tai erinomaisen hyvät vuorovaikutustaidot, joiden avulla hän sa pidettyä avustajiaan, hiljaisia hyväksyjiä ja kiusattua otteessaan. Siksi on myös erittäin tärkeää kiinnittää kiusaamistilanteissa huomio kiusatun lisäksi itse kiusaajaan tai kiusaajiin.
Kiusaajaa tulee kuunnella tasapuolisesti kiusatun lisäksi. Kiusaajan toimintatapaa ei tule vahvistaa sillä, että kiusaaminen kuitataan muutamalla valitulla ja äkäisellä lauseella kiusamisen vääryydestä sekä olankohautuksella. Muuten kiusaajan melikuva siitä, että kiusaamalla johtaminen on oikein, vahvistuu. Työntekijän tulisi auttaa ja opettaa kiusaajaa käyttämään oikeanlaisia taitoja ja sanoja sosiaalisissa tilanteissa, että vääristyneet käytöstavat hiipuisivat pois ja myönteiset vahvistuisivat.
Miten saada kiusaamiselle loppu? On tärkeää huomioida muutama seikka, kun lähtee ratkomaan kiusaamisongelmia ja tekemään pitkäjänteistä työtä kiusaamisen ehkäisemiseksi. Ensinnäkin kiusaaminen vaikuttaa aina koko ryhmään, luokkaan tai yhteisöön, jossa sitä tapahtuu. Yleensä luokassa tapahtuvasta muutaman oppilaan kiusaamisesta tietävät kaikki luokan oppilaat, vaikka kaikki eivät kiusaisikaan. Nämä hiljaiset tyypit kuitenkin hyväksyvät hiljaisuudellaan kiusaamisen. Kiusatun ja kiusaajan kanssa tapahtuvnan keskustelun lisäksi kiusaamisen lopettamisen taakse on saatava koko luokka. Kaikkien pitää yhdessä päättää: ME EMME KIUSAA! Parasta tietysti olisi, jos mukaan saadaan koko koulu. KiVa koulu on osana monien peruskoulujen arkea. Hanke tarjoaa malleja kouluille kiusaamistilanteiden ratkaisemiseksi, tietoa vanhemmille ja tuntimalleja opettajille, jotta he voivat pitää luokilleen KiVa-tunteja. KiVa-tunneille opettaja ja oppilaat voivat yhdessä keskustella ja pohtia kiusaamista ja sen muotoja, kiusaamiseen puuttumista, hyvän ryhmähengen rakennuspalikoita jne. KiVa koulu -hanke on tuottanut paljon apua kouluille - kiusaaminen on kääntymyt laskuun. Kiusaamisenvastaista työtä kuitenkin tarvitaan jatkossakin.
Kasvattajan/ammattilaisen (opettaja,yhteisöpedagogi, sosionomi...) tulisi ryhmän kanssa tehdyn yhteisen päätöksen lisäksi tuntea kiusamisen eri muodot, että hän voisi mahdollisimman hyvin reagoida kiusaamistapauksiin. Nykyään kiusaamista tapahtuu yhä enemmän verkossa ja ennen kaikkea SOMEssa. WhatsApp, Facebook, Instagram...kaikkialla voi kiusata. WhatsApp on siitä "hyvä" väline kiusaajan käyttöön, että siellä voidaan kiusata mahdollisimman salassa aikuisilta ja muilta silminnäkijöiltä. Tosin rohkeimmat kiusaajat uskaltavat ja osaavat kiusata esim. Facebookissa ja Instagramissakin, vaikka silminnäkijöitä olisi useita. Työntekijöiden olisi hyvä seurata nuorten toimintaa somessa, jotta he tietäisivät mitä siellä tapahtuu. Tällöin he voivat siihen myös puuttua. Nuoren Facebook-kaverina oleminen ei siis välttämättä ole niin haitallista, kunhan tuntee oman ammatillisuutensa eettiset rajat.
Viimeisimpänä ammattilaisen tulisi osata olla herkkänä kiusaamisen havaitsemiselle. Ei tule jäädä odottamaan kiusatun tai muun nuoren kertomusta kiusaamisesta. Se ei ole kiusaamisen ennaltaehkäisyä. Kuka tahansa voi joutua kiusatuksi. Syitä voivat olla esim. yli/alipaino, arka luonne, erilaiset perhetaustat tai oppimisvaikeudet. Kiusaamista voi olla vaikea havaita, mutta kiusatun voi tunnistaa esimerkiksi jatkuvasta stressaantuneisuudesta, arkuudesta, yksinäisyydestä, pelokkuudesta, fyysisistä oireista (mahakipu, päänsärky) yms. Ylipäätään kaikesta sellaisesta toiminnasta ja olemuksesta, joka pitkään jatkuneena poikkeaa nuoren normaalista luonteesta ja persoonallisuudesta. Koska ennaltaehkäiseminen on kaiken a ja o, tulisi työntekijän myös tunnistaa kiusamisvaarassa olevat nuoret ja mahdolliset kiusaajat. Heitä tulee kaikin mahdollisin keinoin tukea: kannustaa, auttaa, jutella, pohtia ja harjoitella. Sinun apusi voi jo yksistään riittää pitkälle!
Kiusaamista tulee siis ehkäistä ja poistaa. Kiusaminen on haitallista missä iässä tahansa, mutta väitän omaan kokemukseen pohjautuen, että nuorena se sattuu ja vahingoittaa eniten. Nuori on herkkä sielu ja kasvuprosessit nuoruudessa haastavia. Jos nuoren luonnollista epävarmuutta lisätään kiusaamisella, jos siihen ei puututa oikein ja jos apu jää sekä kiusatulta että kiusaajalta saamatta, voivat haitalliset seuraukset kantaa pitkälle - jopa loppuelämään. Kenenkään ei tulisi olla siinä tilanteessa, että on kuusikymppinen ja kärsii vieläkin kiusaamisen aiheuttamista henkisistä ja fyysisitä ongelmista. Toivon entisenä kiusattuna todella paljon, että jokainen meistä sanoisi EI kiusaamiselle ja omalla toiminnalllaan, asenteellaan ja pitkäjänteisellä yhteistyöllä muiden kanssa rakentaisi entistä hyvinvoivempaa Suomea. Tehdään tulevaisuudesta parempi!
Tästä vielä rohkaisua kaikille: älä ikinä usko, ettet voisi tavoittaa unelmiasi. Jos joku niin sanoo, älä usko. Vain taivas on rajana sille, mitä voit elämässäsi saavuttaa!
~ Roosa ~
linkkejä & lähteitä:
